Ai niin, ja pitihän minun kirjoittaa myös lääkkeistä: nukun sikeämmin kuin vuosiin, mutta melkein myöhästyn tunneilta joka aamu. Ilmeisesti havahdun herätyskelloon ja automaattisesti laitan sen pois päältä ja nukahdan heti uudestaan, koska ei ole muistikuvaa siitä että olisin herännyt. Viisitoista minuuttia riittää juuri ja juuri kouluun valmistautumiseen. Pikasuihku, hiustenkuivaaja, vaatteet, hammasharja ja deodorantti, ulkovaatteet, juoksu mäkeä ylös ja luokkaan. Ja olin ennemmin luokassa kuin opettaja!

Ja tiesittekö, että Seronil 20 mg kerran päivässä ei ole läheskään riittävä hoitamaan vakavaa masennusta, tai ehkä se vain johtuu minusta. Miksei maailmassa ole sellaista ihmelääkettä, joka parantaisi masennuksen, tai ainakin saisi ihmisen kuvittelemaan, että on parantunut? Sellaisen lääkkeen minä haluaisin, kiitos.