So I'd prefer to be remembered as a smiling face, not this fucking wreck that's taken its place.
So please forgive what I have done! No, you can't stay mad at the setting sun.
Because we all get tired. I mean, eventually there is nothing left to do but sleep.

Katsoin tänään peiliin. Katsoin kaikkia läskirullia selässäni ja yökkäsin sitä miten ällöttävän näköistä se oli. Ajattelin itsekseni: "Nyt tämän täytyy loppua. Juuri nyt. En enää mene koskaan syömään. En enää ikinä. Vannon. Menen sänkyyn enkä nouse sieltä enää ikinä."




Arvatkaa kuka käveli kauppaan ja tuli sieltä takaisin sipsipussin kanssa?